Joulu on taas!

Moikka ja tervetuloa mun ensimmäiseen blogi postaukseen! Joulu on tosiaan ihan kohta oven takana, niin alkakoon bloginikin sillä aiheella. Osa mut jo tietää, mutta osalle olen täysin vieras, joten aloitetaan sillä että kerron hieman itsestäni joulutarinoiden muodossa.

Muistakaahan, että olen myös jouluna tavoitettavissa, kunhan sovitaan ajoissa! Joulun kunniaksi alennan hinnat, mutta niinkuin aina, niistä sovitaan yhdessä!

Joulu on itselle ollut aina tärkeä juhla. Lapsena lahjojen vuoksi, mutta näin aikuisena joulu on rauhoittumisen aikaa, jolloin lyödään villasukkajalat olohuoneen pöydälle, juodaan glögiä ja jutellaan vuoden tapahtumat läpi perheen kesken. Vuosi tuntuu lyhyeltä ajalta, mutta kun tarkkaa ajattelee, niin vuoteen mahtuu todella paljon erilaisia tapahtumia, niin hyvässä kuin pahassakin. Olen saanut olla kiitollinen siitä, että minulla on muutaman edellisen joulun ollut ihminen, jolle olen päässyt kertomaan jokaisen pienemmänkin ajatuksen koko vuodesta, vaikka toki koko vuosihan on yhteinen. Näin ei aina ole ollut, joka on ollut yhtenä suurena syynä sille, miksi olen tämän "palvelun" tai millä nimellä sitä kutsuisikaan perustanut.

Mun tavoitteena on, ettei kukaan joudu viettämään joulua täysin yksin, että jokaisella on oikeus saada jouluna hyvän joulun toivotukset ja kuulumisien kyselyt. Se olisi ainakin joskus riittänyt minulle, se olisi ollut kaunein ja arvokkain lahja. Koska olen tuon kokenut, päätin, että mikäli se minusta riippuu, kukaan ei joudu tuota painajaista tahtomattaan kokea. Ja koska mun jouluperinne on, että puhutaan vuoden asiat läpi, haluan että se perinne muodostuu myös sun ja mun välille. Mä haluan tietää mitä sun vuoteen on kuulunut.

Älä jännitä tulla juttelemaan! Mun tehtävä on saada aikaa mahdollisimman rento ja mukava keskustelu ilmapiiri. Mulle tärkeintä on se, että tuut juttelemaan omana itsenäsi.

Selasin joskus keskustelua, jonka otikkona oli "Haluan ihanan lapsuuden joulun takaisin!". Löysin sieltä aivan ihanan kommentin, jonka lukiessani kyyneleiden kera ymmärsin, millaista joulua tahdon viettää. Kommentti kuului näin: "Vanhemmat antoivat sinulle muistot aikaisemmista jouluista, nyt on sinun vuorosi tehdä omia ihania muistoja." Kommentti ei sanasta sanaa mennyt aivan noin, mutta pointti pysyi samana. Tuon kommentin jälkeen ymmärsin, että eihän se haittaa vaikka olisin joulun yksin. Teen itse itselleni joulun. Ryntäsin kauppaan ostamaan jouluruoka tarvikkeet, koristelin kotini jouluiseksi, ostin jopa itselleni lahjan ja paketoin sen. Joulun saapuessa söin jouluruokaa, katsoin telvisiosta jouluohjelmat, avasin lahjan, kuuntelin joulumusiikkia ja illalla kävin joulukirkossa. Jos jossain, niin siellä ei ollut yksinäinen olo, siellä oli ihmisiä lattiasta kattoon. En ole uskovainen, enkä usein käy kirkossa, mutta väitän, että joulukirkko oli koko päiväni kohokohta. Katsoessani ympärilleni, huomasin etten ollut ainoa, joka kirkkoon saapui täysin yksin. Jostain syystä se jopa rauhoitti oloani. En ole yksin.

Eräänä erittäin sateisena syysiltana tapasin ihmisen, jonka kanssa olen siitä saakka viettänyt viimeiset neljä vuotta. Vaikka yksinäisyys loppui, jouluperinteeni jatkui. Edelleen valmistan jouluruoat, ostan lahjat ja koristelen kotimme jouluiseksi. Ainoa mikä muuttui, oli se, että nyt saan puhua asioita jonkun kanssa. Se on arvokkainta, mitä olen koskaan saanut. Ja koska ymmärrän sen, haluan luoda näitä muistoja ihmisten kanssa, jotka ovat yksinäisiä, tai kokevat yksinäisyyttä. Ainiin! Ja se kirkko. Se kuului jouluperinteisiini ja se kuuluu vielä tänäkin päivänä. Puolisolleni kerroin tästä perinteestä ja tarinani siihen liittyen. Käymme yhdessä joulukirkossa, mutta joka vuosi katson tarkkaan ympärilleni ja etsin yksinään olevia ihmisiä. Näitä ihmisiä varten olen täällä.

Hyvää joulua!